Projekti Chevy Van ja sen verhoilu

Isoin tähän astisista projekteistani on ollut tämä Chevy van ja sen verhoilu. Lähdimme liikkeelle siitä yksinkertaisesta ja helposta ratkaisusta että KAIKKI UUSIKSI.
Saimme melko vapaat kädet tämän tekemiseen, auton omistaja luotti näkemyksiimme niin vahvasti. Pääasia oli että autosta tehdään Äijä. Isolla Ä:llä.

Otimme neuvosta vaarin, ja kaikkien kantaisien oppien vastaisesti revimme sinisen plyyshisisustan runkoa myöten autosta ulos. Koska autosta ei missään tapauksessa haluttu alkuperäisen amerikkalaisen chevyn näköistä, suloisen pehmeän plyyshin oli määrä väistyä ja tilalle räväytettiin mustaa ja hopeista keinonahkaa, rosteria ja muttereita.

Koska en ole kovin näppärä tietoteknisesti, olen onnistunut hukkamaan kuvat autosta ennen käsittelyä, mutta lisään ne tähän heti kun (jos) kun (jos) löydän ne.

Projekti oli todella mittava ja hampaitakin välillä  kiristeltiin Vellun kanssa puolin ja toisin mutta sovussa säilyttiin kuitenkin, kai tuo vähän aristelee kun tietää että pieneksi naiseksi osaan judoharrastuksen myötä mm kuristuksia ja lukkoja. (vitsivitsi)
Vellu sai puuseppänä huolehtia vanereiden uudelleen tekemisen ja muotoilun, sekä muut tekniset vimpaimet, minä verhoilijana keskityin suunnittelemaan pehmustusta ja sisustan ompelua.

Siinä se nököttää odotellen verhoilua. Uudet vaneroinnit jo hahmottuneet.

Takaseinää siirrettiin noin metrin verran taaksepäin. Autoon haluttiin taakse vähintään 4 istumapaikkaa sekä pöytä. Takapenkkien suunnittelussa konsultoitiin katsastusmiehiäkin sillä auto on kuorma-auto ja ihan mitä tahansa takapenkkiä sinne ei sovi läväyttää. Määräysten mukaisesti takapenkkien istuimien piti nousta ylös, ja niiden piti olla kiinnitettävissä takaseinään kiinni.

Etupenkkien kanssa olikin melkoista rallia, sillä autossa valmiiksi könöttäneet jakkarat olivat eriparia, lisäksi jo niin muhkuraiset ja painuneet että niitä en nähnyt järkeä verhoilla vaan pyysimme että saammeko metsästää käytetyt, mutta samaa paria olevat ja parempikuntoiset penkit tilalle.
Lupa heltisi ja Vellu metsästi yötä myöten silmät päässä seisoen netistä uusia nojatuoleja chevyyn.

Meillä kävi sittemmin melkoinen munkki, sillä interneetin syövereistä löytyi kaksi erittäin hyväkuntoista etupenkkiä ja halvalla!
Penkit matkustivat seinäjoelta matkahuollossa tänne Lammin perukoille ( vai pitäisikö sanoa että matkasivat seinäjoen perukoilta tänne sivistyksen pariin)  Anteeksipyynnöt vaan linjurikuskille joka luultavasti joutui välilevy pullistellen niitä nostelemaan sillä ihan kevyet ne penkit eivät olleet.

Penkki vanhassa kuosissaan.

Eipä siinä, uudet jakkarat olivat myös tuttua ja turvallisen pehmeää sinistä plyyshiä. Sakset käteen ja hullunkiilto silmissä kimppuun, niinhän siinä kävi ja penkit saivat uuden, jalon ulkonäön.

Seiniin ja kattoon ompelin raidoituksen, nk. makkarat. Kattoon ja takaseinään tuli koristetikkauksella logot.

Takaseinään tuli Chevrolet-teksti

Huono kuvanlaatu mutta keskelle kattoon tehtiin Chevyn logo liekeillä varustettuna.

Vellu pääsi kokeilemaan uusia ulottuvuuksia ja poistumaan puuusepän mukavuusalueeltaan kun aikataulun kiristäessä hermoja pääsi testaamaan verhoilijan taitojaan.Hän halusi itse verhoilla paksusta lattiamattokankaasta takakopin ja moottorin kopan äänieristyksineen. Äänieristettä haettiin ihan motonetistä ja sitä se siellä se tuskanhiki otsalla sitä mallaili moottorikoppaan paikalleen, mutta hieno tuli!
Luotto oli kova, sillä Vellu on samanlainen raivostuttavan pikkutarkka nikertäjä kuin itse verhoilija eli minä. Jos se menee pieleen, se puretaan ja tehdään niin monta kertaa uudestaan että oma silmä lepää.

Takakoppi on kyllä niin siisti ettei uskoisi että sen on verhoillut henkilö joka ei ole tehnyt näitä hommia ennen.

Linna Cruisingista löytyi Nippelit.fi-firman teltasta hienoja peltikylttejä jotka löysivät Chevystä paikkansa.

Rosterilevyä pistettiin piristämään kojetaulua ja sen alla näette hienosti verhoillut moottorikopan. Hyvä isäntä!

Seinä-ja kattolevyjen sekä ovipahvien verhoilu oli melkoinen prosessi, ne kun ovat suurin osa isoja, ja verhoilu piti liimata niihin nätisti paikalleen. Yhteispelillä tuokin onnistui vaikka lopputuloksena liimaa oli suut, silmät ja hiukset täynnä.
Lopputulos on kuitenkin huisin hieno omasta mielestä. Pohdimme sopivaa kiinnitystapaa, toisin sanoen kuinka peittää peltiruuvien kannat tarpeeksi äijämäisesti. Ratkaisu oli helppo, ruuvin alle prikaksi mutteri ja tadaa, äijälook on valmis. Jos et voi järkevästi peittää sitä, korosta sitä!

Rosterilevyt alareunassa ovat käytännölliset, ja komeat!

Takapenkkien suunnitelu oli aikaavievää, mutta vaiva kannatti sillä niistä saatiin samaan aikaan tyylikkäät, että käytännölliset, sekä ennen kaikkea lakipykälät täyttävät.

Yksi pelikyltti löysi tiensä tauluksi myös matkustajien iloksi!

Lisäpenkki kuskin penkin takana.

Laulu voi raikaa, juomat sihistä eikä edes töyssyt tunnu, sillä pöydässä on juomatelineet integroituna, varaus kännykän laturille sekä kolo jossa kännykkä/kynät pysyvät mukana kovemmassakin menossa.

Jos täytyy kuljettaa pitkää tavaraa, on takakopista pienet luukut etupuolelle. Luukut saa kiinni, ja auki salvoilla.

Lamput ja lisähärvelit eivät ole vielä paikoillaan.

Juomat pysyy kyydissä.

Pikanttia lisämaustetta ja naisellinen näkökulma, välikuolemaa voi ottaa Chevyn logolla kuvioitu koristetyyny kainalossa.

Lentäjän ohjaamo

 Projekti oli äärimmäisen mielenkiintoinen, hauska ja vaati luovuutta koska valmiita ratkaisuja ei ollut vaan joka ikinen nippeli ja nappeli piti miettiä erikseen.

Lopputulokseen Team Rustic Rebel on erittäin tyytyväinen ja niin oli myös auton omistajat! 

Toivottavasti näemme ensi vuonna tämän Chevyn jyrisemässä Linna Cruisingissa!